Kirjoittaja Aihe: Pieni Merenneito 3: Arielin Tarina  (Luettu 2681 kertaa)

Poissa Lusitarius

  • K-18
  • ****
  • Viestejä: 1 193
  • Karma: 6
    • Profiili
Pieni Merenneito 3: Arielin Tarina
« : Torstai 25. Syyskuuta, 2008 klo 14.51.08 »
Nimi: Pieni Merenneito 3: Arielin Tarina (The Little Mermaid: Ariel's Beginning)
Kesto: 77min
Valmistusvuosi: 2008

Ariel, hänen siskonsa ja äitinsä, kuningatar Athena rakastavat musiikkia hyvin paljon ja elävät onnellisena Atlantiksen valtakunnassa, mutta onni vaihtuu suruun, kun Athena menehtyy. Arielin isä, kuningas Triton on murheen murtama ja kieltää musiikin koko meressä ikuisiksi ajoiksi. Ariel ei voi kuvitella elämäänsä ilman musiikkia ja alkaa salaa etsiä muita, joilla on sama unelma. Hän tapaa ystävänsä Pärsky-kalan ja Sebastian-ravun ja he yhdessä ottavat suuren haasteen vastaan, joka on täynnä riskejä; palauttaa musiikki Atlantikseen.

- - - - - - - -

(Kirjoitin eilen huomattavasti paremman arvostelun, mutta se on jostain syystä kadonnut Taikalinnan sivustoilta. Kummallista.)

Minun täytyy jo ihan tähän alkuun myöntää, että omasin hirveitä ennakkoluuloja tätä viimeistä jatko-osaa kohtaan. Monikaan jatko-osa ei ole yltänyt lähellekään klassikon tunnelmia ja yleensä jatko-osa ei tunnu pohjautuvan mitenkään alkuperäiseen versioon jolle se on jatkoa. Lisäksi Pieni Merenneito 3:n katselua varjosti aiempi jatko-osa, jonka sain hädin tuskin katsottua loppuun asti. Kuitenkin tahdoin nähdä tämän kolmannenkin merenneito-elokuvan ja katsoessani elokuvaa mielipiteeni alkoivat muuttua.

Juoni toimi muuten loistavasti, mutta itse kyseenalaistan suuresti Kuningas Tritonin kieltämässä musiikin valtakunnastaan ikiajoiksi. Jotenkin tällainen kielto ja jäykkyys ei sovi Kuningas Tritonille yhtään, vaikka onhan hän klassikossakin hieman määräilevä mutta sellaisia kuninkaiden täytyy olla. Tällainen diktaattorimainen ote jonkin asian kieltämisestä ei kuitenkaan vastaa hahmon luonnetta ollenkaan. Kuitenkin elokuvassa juoni oli saatu onnistumaan, eikä elokuva vaikuttanut missään vaiheessa epäuskottavalta.

Elokuvan edetessä minua alkoi häiritsemään jatkuva tälläytyminen. Ensinnäkin Benjamin tuntuu laittavan koko ajan Marina Del Reyn hiuksia tai kynsiä. Sen lisäksi prinsessat ovat jatkuvasti peiliensä äärellä kampaamassa tai laittamassa hiuksiaan, meikkautumassa tai voivottelemassa ulkonäköään. Marina vaihtaa useasti vaatteita ja muutamat prinsessoista miettivät mitä pukisivat minnekin päälleen. Minusta tällainen on varsin järkyttävä piirre lasten elokuvassa. Olen varma, että tällaiset roolimallit vaikuttavat ainakin alitajuntaisesti lapseen ja pian meillä on 7-vuotiaita tyttösiä, jotka tahtovat tälläytyä viimeisen päälle lähtiessään ulos hiekkalaatikolle. Nämä turhuudet mitä pikemmiten pois lasten elokuvista - ulkonäköä kerkiää huolehtia koko loppuelämän.

Yksi suurimpia ihmetystä herättäneistä seikoista oli digitaalisten efektien liiallinen käyttö. Muutamissa kohtauksissa Kuningas Triton oli jostain kumman syystä tehty kokonaan digitaalisesti, ja muihin hahmoihin verrattuna Triton näytti kerrassaan kamalalta. Myös soittorasian sisältö ja kuningasparin patsas palatsin ulkopuolella olivat tehty digitaalisesti, ja nämäkin näyttivät kamalilta muuten kauniissa taustoissa.

Hahmojen suunnittelussa oli ylletty melkein klassikon tasolle, joskin Triton oli minulle pienoinen pettymys. Kuningas ei muistuttanut ulkoisesti ollenkaan esikuvaansa, vaan oli mielestäni halpa kopio oikeasta Kuningas Tritonista. Hahmo oli ulkonäöllisesti liian pelkistetty minun makuuni. Ariel puolestaan näytti upealta kuvassa. Hänen kasvojen ilmeet, vartalon liikkeet ja ennen kaikkea hiusten liikkeet olivat upeaa katsottavaa. Arielin ulkonäköön oli selvästi nähty vaivaa, mikä mielestäni kannatti. Arielin sisaruksista oli tehty hyvinkin persoonallisen näköisiä, joka oli myös kiva yksityiskohta.

Musiikkimaailma elokuvassa oli mielestäni yksi onnistuneimpia. Taustamusiikit eritoten saivat sydämeni välillä pakahtumaan, sillä niitä oli useampia ja ne sopivat elokuvaan loistavasti. Myös itse laulukohtaukset ja musiikkinumerot olivat varsin veikeää katsottavaa ja kuultavaa.

Elokuvassa oli muutama nykyaikaan kytköksissä oleva vitsi, joista en pahemmin perustanut. Marinan maastopuku ja Sebastianin itämaisten taistelulajien tuntemus naurattaa varmasti lapsia nyt, mutta tuskin enää kymmenen vuoden päästä. Mielestäni näissä jatko-osissakin täytyisi pyrkiä pitkä-ikäiseen viihteeseen, eikä vain rahan keruuseen.

Tämä jatko-osa oli mielestäni varsin onnistunut, tasapainoinen ja mukava katsoa. Elokuvaa katsoessa huomaa, että viimeiseen jatko-osaan on pistetty aikaa ja hieman enemmän rahaakin likoon. Nyt minua harmittaa, ettei jatko-osia enää tehdä. Tämä elokuva on loistava esimerkki siitä, mitä saadaan aikaan kun hieman viitsitäänkin tehdä jotain juonen ja animaation laadun eteen. Voisin katsoa tämän uudelleen ja jopa ostaakin omaksi alelaarista.

Pisteet: .
"Oh, very funny. So, what now? I reckon you want a kiss?"

Poissa domini

  • Linnanvartija
  • *****
  • Viestejä: 1 158
  • Karma: 6
    • Profiili
Re: Pieni Merenneito 3: Arielin Tarina
« Vastaus #1 : Torstai 2. Lokakuuta, 2008 klo 22.16.53 »
Tänään sain minäkin vihdoin Arielin tarinan katsastettua ja viimeiseksi jatko-osaksi sen verran onnistunut tekele, että tulee ihan ikävä klassikoiden jatko-osia.

Ihan ensimmäisenä yllätyin hahmojen, erityisesti Arielin laadukkaasta animoinnista, eikä ympäristön elävöittämisestäkään paljon valittamista löydy. Alkuperäiseen nähden taustoissa olisi kuitenkin parannettavaa vaikka kuinka, koska ympäristö näyttää tässä kolmosessa aika kulahtaneelta verrattuna Pienen merenneidon värikkääseen ja tunnelmalliseen miljööseen.

Juonen yksinkertaisuus ei paljoa tässä elokuvassa haittaa, koska hyvä meininki ja kiinnostavasti toteutetut kohtaukset pitivät mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Turhat kohtaukset olivat muutenkin minimissään jos niitä edes oli. Mielestäni hyvä piirre oli myös se, että jotkin asiat jätettiin vähemmälle huomiolle, jotta itse katsojallekin jää jotain tulkinnan varaa.

Musiikki on läpi elokuvan hyvin tunnelmaan sopivaa ja leffaan on onnistuneesti ripoteltu sekä iloisia ja svengaavia että rauhallisempia ja haikeampia musiikkinumeroita. Varsinkin taustamusiikki on ehkä onnistuneinta, mitä jatko-osissa on kuultu. Paikoin elokuva ja sen musiikki tarjosi koskettaviakin hetkiä, joten ihan tyytyväisin mielin sain poistaa dvd-levyn soittimesta.

Ihan englanniksi tuli katsottua ja vertailun vuoksi katselin uudestaan muutamia pätkiä suomeksi ja en vois ihan heti lähteä suosittelemaan suomalaista dubbia. Alkuperäinen on vaan niin paljon parempi.

Arvosana: 7+

Poissa Mheetu

  • *
  • Viestejä: 365
  • Karma: 16
    • Profiili
Re: Pieni Merenneito 3: Arielin Tarina
« Vastaus #2 : Sunnuntai 21. Lokakuuta, 2012 klo 08.42.42 »
Animoinniltaan tämä on parempi kuin edeltäjänsä. Tosin 3D häiritsi hiukan.
Tarina on hyvä, mutta minusta Marinan sijaan siihen olisi voitu laittaa Ursula. Marina kun on aika laimea.
Suomidubissa häiritsi se, ettei Esa Saario ollut Tritonin ääni. Miksi piti vaihtaa?  :-o
Laulut ovat parempia alkuperäisdubilla, en oikein tiedä miksi.
Pienen merenneidon kahdesta jatko-osasta tämä on parempi.
Arvosana: 8
"Nopeasti sitten. Hyvää kaaosta menee kokoajan hukkaan." Discord

Poissa Uncia

  • *
  • Viestejä: 173
  • Karma: 24
    • Profiili
Vs: Pieni Merenneito 3: Arielin Tarina
« Vastaus #3 : Maanantai 29. Toukokuuta, 2017 klo 11.43.29 »
Nyt tuli viimein sellainen hetki, että ehdin katsoa tämän Arielin tarina -elokuvan. Oli mukavaa päästä kurkistamaan merenneitoprinsessojen nuoruusvuosiin.

Mielestäni elokuva oli hyvä - sekä juoni että hahmot olivat onnistuneita. Vähän kyllä minuakin harmitti, kun kuningas Triton oli niin ehdoton musiikin kieltäessään. Toisaalta, suuri suru voi muuttaa käytöstä paljonkin.. Mutta pääasia kuitenkin on, että loppu hyvin kaikki hyvin. :)

Ariel ja hänen siskonsa olivat kaikki persoonallisia ja erilaisia, mikä toi merenneitojen elämään aitoutta, ja auttoi ainakin minua hahmoihin samaistumisessa. Myös Sebastianin bändin jäsenet olivat hauskoja. Erityisesti mustekala saa sympatiani, varmaan noin minäkin käyttäytyisin, jos joutuisin vankilaan..

Musiikki sopi elokuvaan hienosti; se korosti kohtauksien tunnelmaa - välillä svengattiin vailla huolen häivää, kun taas toisinaan uitiin syvissä vesissä.

Kaiken kaikkiaan Arielin tarina oli mielestäni positiivinen yllätys. Oli taas pitkästä aikaa mukavaa sukeltaa aaltojen alle seikkailujen pyörteisiin. :)