Kirjoittaja Aihe: DKK #51 Räyhä-Ralf (2012)  (Luettu 15165 kertaa)

Poissa KennethSundberg

  • ******
  • Viestejä: 2 076
  • Karma: 58
    • Profiili
    • KenNetti - The Personal Website of Kenneth Sundberg
Re: Nyt teattereissa: Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
« Vastaus #105 : Maanantai 18. Maaliskuuta, 2013 klo 04.01.17 »
Kiva olla samaa mieltä asioista, Jellis - mutta jottei ketjusta tulisi pelkkää siirappia, niin on hyvä olla eri mieltäkin jostain. Kuten seuraavista. :wink:

Tuntuu että ainakin viime vuosina dubeista on löytynyt aina vähintäänkin se yksi heikko lenkki, joka on yleensä ollut se pakollinen PR-arvon takia mukana ollut julkkis... Joiden näyttelytaidot ovat yleensä vähän sitä sun tätä. Esimerkkinä tulee heti väkisinkin mieleen parin vuoden takaa Kaksin karkuteillä -elokuvan dubbaus, joka on muuten mielestäni todella ihana ja onnistunut, mutta se Lauri Tähkä! Paremmin mies roolista suoriutuu kuin etukäteen uskalsi toivoa, mutta silti suoritus jää melko vaisuksi etenkin suomalaisen Tähkäpään ja Gothelin rinnalla...

Itse en ymmärrä tätä Lauri Tähkään kohdistuvaa arvostelua. Hän on omasta mielestäni niin kertakaikkisen hurmaava supisuomalainen Flynn Rider, ettei parempaa voisi olla! Ymmärrän kyllä, ettei hän ole se varsin amerikkalaiselta kuulostava Zachary Levi - mutta tässä tapauksessa mielestäni juuri toteutuu se, mitä itse suomidubeissa kaipaan: että hahmot ovat suomalaisia! Maria Ylipään kohdalla täytyy myöntää, että hänen mandymooremainen tekokimityksensä Tähkäpäänä on alkanut jossain määrin jopa ärsyttää minua - mutta ne hetket jolloin Maria puhuu omalla äänellään - superkaunista lauluääntä unohtamatta - ovat puhdasta kultaa. Ja olkoonpa kuinka PR-temppu tahansa, on omasta mielestäni hauskaa että Tähkäpäästä kertovassa elokuvassa päärooleja esittävät Lauri Tähkä ja Maria Ylipää. Walt olisi tykännyt tästä sanaleikistä! :-D

Mitä Gotheliin tulee, kuuntelen mieluummin alkuperäistä Donna Murphyä, sillä en kestä "Mother Knows Best" laulun ontuvaa suomalaista sanoitusta. Melodiassa voisi ihan hyvin laulaa "Äiti tietää sen" ja "äiti tietää parhaiten".

ja tämän kohtauksen SUURIN epäloogisuus: ensin Nelli on "cybugien" saartamana Sugar Rushin uloskäyntisillalla - ja sitten ykskaks hän ilmestyykin toiselle puolelle peliä autonsa kanssa pelastamaan Räyhä-Ralfin viime hetkellä (eivätkä elokuvantekijät viitsi jostain syystä vetää rautalangasta sitä aikamoisen oleellista seikkaa, että kyseessä ehkä saattaakin olla "glitch"-oikku).

Tämä meni minulta nyt vähän ohi, siis Nellihän nimenomaan nähdään "glitchaamassa" itsensä sinne toiselle puolelle peliä. :?

Ei ainakaan uloskäyntisillalla. (Tai sitten se tapahtuu jossain valkokankaan reunassa, sillä katsoin elokuvan jo toista kertaa eturiviltä). Ja vaikka Nelli "glitchaisikin" itsensä kolavuorelle, olisi hänen täytynyt ensin glitchata itsensä autolleen - vai pystyykö hänkin kaikkivoipiin ihmetekoihin, vaikkei osaakaan glitchata itseään ulos pelistä?

Annan kyllä anteeksi tietyn määrän loogisia aukkoja, mutta kun tähän vielä yhdistyy se ikivanha "viime hetkellä" -klisee, niin tuntuu kohtuuttomalta antaa anteeksi.

Tykkäsitkö itse tästä Räyhiksen "uhrautumis"-hurskastelusta?

Väkevä-Bill kertoo Ralfille aiemmin nimenomaan että jos Nelli ylittää maaliviivan niin peli nollaantuu ja häiriö korjaantuu.

Tuo on jäänyt itseltäni huomaamatta! Tuo selittää tietenkin onnellista loppua, muttei kuitenkaan elokuvan ontuvaa pelimaailma-logiikkaa, jossa ihmiskorjaajat ja alkuperäiset ohjelmoinnit ovat loppujen lopuksi yhtä tyhjän kanssa. Tämä pelin nollaantuminen ja korjaantuminen tuntuu enemmän hyvän haltijattaren taialta, kuin tietokonesysteemiltä. Ja vaikka Calhounin ja Felix juniorin hääkohtauksessa liikutuin jo toistamiseen, en silti ymmärrä naimisiinmenon logiikkaa: Missä he voivat muka elää yhdessä, kun kumpikin joutuu palaamaan omaan peliinsä? (Älkääkä sanoko että heidän liittonsa on nykyaikainen "etäliitto", älkääkä myöskään sitä että seikka selviää vasta jatko-osassa). :roll:

No peli nollaantuu, Nelli saa prinsessamuotonsa ja hahmot muistinsa takaisin, mutta ei se Nellin häiriö varsinaisesti korjaannu koska hän jatkaa glitchaamista vielä sen jälkeenkin. Vai pystyikö hän jotenkin itse sen sitten valitsemaan haluaako vielä pitää tuon häiriönsä vai ei... Meni taas ohi :?

Nelli EI glitchaa kertaakaan prinsessamuodossaan - mutta heti kun hän pomppaa puvusta pois vanhaan muotoonsa, hän glitchailee jatkuvalla syötöllä. Epäilen suuresti että tässä kohtaa näemme valitettavaa todistusaineistoa mahtavan Disney-yhtiön poliittisesta korrektiudesta; kun kerta elokuvan sanoma on "pysy itsenäsi", olisi poliittisesti epäkorrektia jättää Nelli prinsessaksi - eli toisin sanoen välttää sanomaa että prinsessana olo olisi parempaa kuin "omana itsenään". Ja taas loistaa logiikka poissaolollaan.

Tästä muistui mieleeni vielä yksi elokuvan heikkous: Pelihallin aukioloajat! Hero Dutya aamulla pelannut tyttö siirtyy tämän jälkeen Fix-It-Felixin ääreen, huomaa pelin olevan "epäkunnossa", jota seuraa Felixin salamannopea matka Hero Dutyyn, jossa Räyhä-Ralfin torniin kipuaminen on kestänyt ilmeisesti kokonaisen päivän, koska Calhounin (tai jonkun muun mukaan) pelihallin päivä on jo päättynyt! Tätä oleellista "pikkuseikkaa" en englanninkielisessä versiossa edes huomannut, ja olinkin ihan pihalla siitä, että miksi ne Sugar Rushia pelanneet pojat eivät reagoineet pelin outoihin tapahtumiin samanlailla kuin pelihallin tyttö.

Näitä salamannopeita vuorokausia on nähty paljonkin elokuvissa, eikä vain lasten elokuvissa - ja pidän seikkaa aina vakavana rikkeenä ammattimaisilta elokuvantekijöiltä, joiden pitäisi sentään yrittää pitää kiinni jonkinlaisista säännöistä ajan kulumisen suhteen.

Owl Cityn esittämän When Can I See You Again -kappaleen

Onko tuo se lopputekstit aloittava pirteä poppibiisi? Jos on, niin se nousi nyt toisella kuulemalla myös omaksi suosikiksini!

:) Räyhä-KEN (...ai niin, olenko koskaan tullut maininneeksi että virallinen etunimeni on Ralf? Hihiiiii!)

Hihi, ai että hajosin tälle! :lol: Etpä ole tainnut aiemmin mainita asiasta...

Juu, Ralf Kenneth olen oikeasti - mutta Kennethiä olen käyttänyt yläasteelta lähtien (eli jo yli parikymmentä vuotta). Pitäisi kai alkaa käyttää Räyhä-Ralfia uutena Taikalinna-nimimerkkinäni, kun tuppaan täällä räyhäämään aina muutenkin. :-D

Itse asiassa elokuva ei mielestäni painota varsinaisesti sitä kuolemista, vaan se töpselin vetäminen tuntuu ennemminkin tarkoittavan hahmoille kodittomuutta ja töiden loppumista, potkuja jos asian niin haluaa ilmaista. :D Siellä pelikeskusasemalla kun nähdään hengailemassa niitä kodittomia hahmoja joiden pelit on lopetettu.

Siis ne kolme tai neljä hahmoa, joille Räyhis antoi Pac-Manilta varastamansa kirsikan? Vai oliko "kodittomia" kenties enemmän? Eipä asiaa sen erityisemmin painotettu.

Sen sijaan sitä pelin mukana kuolemista painotettiin MYÖS Nellin kohdalla - joka oli vieläpä hyvin ahdistavasti toteutettu visio.

Lainaus käyttäjältä: KennethSundberg
K-7 "lasten elokuvasta" kun tässä kuitenkin on kyse, miten kukaan normaali aikuinen osaa vastata, jos pieni lapsi esittää nämä samat kysymykset? Vastaukseksi kun ei todellakaan riitä, että "relaa, se on vaan elokuvaa." Se on (noh, vain omasta mielestäni) edesvastuutonta. Painotan tässä tosin elokuvantekijöiden vastuuta, enkä niinkään pikkuisten katselijoiden vanhempien.

Monitasoisesti ajateltuna kieltämättä elokuvasta voi nostaa juurikin noita pointteja esille, mutta en tiedä alkavatko lapset pohtimaan juonta noin monimutkaisesti. Itse en ainakaan edes ehtinyt alkaa elokuvan aikana miettimään noita juonikuvioita mitenkään syvällisemmin

Aikuisten on niin helppo aliarvioida lasta. Ja valitettavan usein tähän aliarvioimiseen syyllistyvätkin. Itse tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että lapsi voi ajatella syvällisemmin kuin yksikään aikuinen ympärillään - ja siksi välitän lapsista ihan mielettömästi, enkä lähde koskaan aliarvioimaan heitä. Siksi myös ahdistun syvästi, kun näen tämmöistä megalomaanista elokuvaturboilua, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Ja mitä tuohon Turbon "kaikkivoipaisuuteen" tulee, hänhän mainitsee lopussa olevansa mahtavin viirus koko pelihallissa - ilmeisesti hänestä tuli jonkinnäköinen viirus siinä vaiheessa kun hän joutui "epäkuntoon"

Siis TÄH? Sanooko Turbo noin ennen kuin Cybugi syö hänet?

Jos sanoo, niin tässä huomaa lähinnä sen, että elokuvan loppu on niin kertakaikkisen täyteen ahdettu että tällainen tärkeä tieto jää auttamatta tajuamatta meiltä "hitailta".

Kyllähän tietokoneviiruksetkin hakkeroivat koneita ja pistävät niitä epäkuntoon, joten miksi peliviirus ei sitten pystyisi hakkeroimaan pelejä?

Puhun nyt Cybugeista yleisesti: Juuri tässä elokuvan pelimaailman logiikka rakoilee pahasti, koska Cybugit ovat vain Hero's Duty -pelin ominaisuus, jonka tuhovoima on ohjelmoitua, eikä mikään tietokonevirukseen rinnastettava itsenäinen organismi. Hulluhan olisi pelisuunnittelija joka loisi itsenäisesti ajattelevan tietokoneviruksen pelin ominaisuudeksi. Tässä tapauksessa mielikuvitukseni ei vain yksinkertaisesti anna periksi liialle "antropomorfismille" näiden pelien suhteen; kuten jo olen monta kertaa sanonut, kohtuus kaikessa. (Alan siis ymmärtää heitä, joilla on vaikeuksia uskoa elottomien koneiden antropomorfismiin).

Se että hän on viirus antaa hänelle vain eri ominaisuuksia, ei niinkään tee hänestä mielestäni mitenkään täysin "kaikkivoipaa".

Tarkoitinkin nimenomaan Turboa ENNEN kuin Cybugi syö hänet. Koska koko Räyhä-Ralf -elokuvan pointti on pitkälti se, että pelihahmojen on kannettava vastuunsa tai muuten töpseli vedetään irti, on Turbo tähän rinnastettuna turhan kaikkivoipa. Hän pystyy hyppimään pelistä toiseen ilman minkäänlaisia jälkiseuraamuksia - joten mikseivät kaikkien muidenkin pelien hahmot pystyisi samaan? Siksi se Fix-It-Felixin pelin lopetusuhka tuntuu niin mitättömältä; hahmothan voivat lähteä hyppelehtimään ja korjailemaan mitä tahansa muuta peliä, ilman että kukaan ihmispelaaja tai ihmispelirakentaja/korjaaja/tms. sitä edes huomaa!

:) Räyhä-KEN
« Viimeksi muokattu: Maanantai 18. Maaliskuuta, 2013 klo 04.02.55 kirjoittanut KennethSundberg »
Ensimmäistä kertaa Taikalinnassa toukokuusta 2006 aina tammikuuhun 2008.

Poissa Jellis

  • K-18
  • ****
  • Viestejä: 727
  • Karma: 37
    • Profiili
Re: Nyt teattereissa: Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
« Vastaus #106 : Maanantai 18. Maaliskuuta, 2013 klo 15.54.27 »
Kiva olla samaa mieltä asioista, Jellis - mutta jottei ketjusta tulisi pelkkää siirappia, niin on hyvä olla eri mieltäkin jostain. Kuten seuraavista. :wink:

Mukavaa tosiaan olla samaa mieltä, mutta on ihan tervettä osata olla myös eri mieltä. ;)

Itse en ymmärrä tätä Lauri Tähkään kohdistuvaa arvostelua. Hän on omasta mielestäni niin kertakaikkisen hurmaava supisuomalainen Flynn Rider, ettei parempaa voisi olla! Ymmärrän kyllä, ettei hän ole se varsin amerikkalaiselta kuulostava Zachary Levi - mutta tässä tapauksessa mielestäni juuri toteutuu se, mitä itse suomidubeissa kaipaan: että hahmot ovat suomalaisia! Maria Ylipään kohdalla täytyy myöntää, että hänen mandymooremainen tekokimityksensä Tähkäpäänä on alkanut jossain määrin jopa ärsyttää minua - mutta ne hetket jolloin Maria puhuu omalla äänellään - superkaunista lauluääntä unohtamatta - ovat puhdasta kultaa. Ja olkoonpa kuinka PR-temppu tahansa, on omasta mielestäni hauskaa että Tähkäpäästä kertovassa elokuvassa päärooleja esittävät Lauri Tähkä ja Maria Ylipää. Walt olisi tykännyt tästä sanaleikistä! :-D

En nyt tainnut ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi edellisessä kommentissani (enkä tiedä osaanko nytkään ilmaista), mutta - kuten sinne päin totesin - en missään nimessä inhoa Tähkän roolisuoritusta! Se vain yksinkertaisesti mielestäni jää niin paljon Ylipään varjoon että kuulostaa sen takia vähän vaisulta. Tähkä kuitenkin näyttelee roolinsa todella hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon sen seikan ettei hän ole näyttelijä. Ongelmana näen (tai ei kai tätä ongelmaksi oikein voi kutsua) siis ehkä ennemminkin liian hyvän Tähkäpään roolisuorituksen! Maria on aivan valloittavan ihana Tähkiksenä, hänen äänensä on niin kaunis ja hän vain kuulostaa niin paljon enemmän Tähkäpäältä minulle kuin originaali. Ja siis mitä Tähkään tulee, en vaihtaisi häntä pois roolista, en osaisi kuvitella suomalaisena Flynn Riderina ketään muuta. Ensi reaktioni aikoinaan hänen castaamisestaan rooliin oli kuitenkin vähän epäilevä, juurikin siksi koska mies ei ole näyttelijä ja oikeasti se hänen siihen aikaan esittämänsä musiikki... Siksi Tähkän suoritus olikin minulle oikeasti suuri positiivinen yllätys, koska en uskaltanut toivoa että hän olisi voinut kuulostaa rooliin niin sopivalta ja tehdä niin hyvän suorituksen - lauluineen päivineen, jotka eivät onneksi kuulostaneet siltä että Lauri Tähkä ne olisi laulanut, vaan nimenomaan kuulen Eugenen siinä laulamassa. Ja näitä "heikon lenkin PR-rooleja" löytyy mielestäni suomidubbausskenestä lisää ja vielä oikeasti heikompia. Tähkä nyt sattui ensimmäisenä tulemaan mieleen siksi koska eilen illalla satuin kanavasurffaillessani huomaamaan että jollain maksukanavalla oli juuri menossa Tangled ja jumituin katsomaan elokuvan loppupuoliskon suomidubilla. Ja mitä tuohon nimisanaleikkiin tulee, olen samaa mieltä että se on oikein hauskasti sattunut kohdilleen! :-)

En itse asiassa ole elokuvaa kuullut vielä edes kokonaan originaalina, vaikka olen sen useampaan otteeseen katsonut. Tykkään suomiversiosta valtavasti, ja se mitä olen kuullut pätkiä alkuperäisversiosta niin noihin suomiääniin tottuneena pääparin originaaliäänet kuulostavat hyvin amerikkalaisilta. Viime kesänä muuten kun jenkeissä asuva serkkuni oli kylässä, olin varustautunut katsomaan elokuvan hänen kanssaan originaalina, mutta yllättäen tyttö halusikin katsoa sen suomeksi. Ja vaikkei serkkuni ymmärtänyt kielestä muutamaa sanaa enempää hän kehui suomidubin ääniä todella hyviksi ja erityisesti Tähkäpäätä niin ihanan aidon kuuloiseksi - hänen mielestään jenkkiääni kun kuulosti todella teennäiseltä. Minusta oli ihanaa kuulla tämmöinen kommentti sellaisen ihmisen suusta, joka on kasvanut jenkkidubbien parissa ja pitänyt niitä aina ainoina oikeina. :)

Ja nyt jottei enempää off-topikiksi mene, niin palaillaas Ralfin pariin... (Tästä tuli muuten mieleen, että täytyy varmaan tulevana kesänä sitten näyttää serkulle Ralfin suomiversio ja tiedustella hänen mielipiteitään siitä! :wink:)

ja tämän kohtauksen SUURIN epäloogisuus: ensin Nelli on "cybugien" saartamana Sugar Rushin uloskäyntisillalla - ja sitten ykskaks hän ilmestyykin toiselle puolelle peliä autonsa kanssa pelastamaan Räyhä-Ralfin viime hetkellä (eivätkä elokuvantekijät viitsi jostain syystä vetää rautalangasta sitä aikamoisen oleellista seikkaa, että kyseessä ehkä saattaakin olla "glitch"-oikku).

Tämä meni minulta nyt vähän ohi, siis Nellihän nimenomaan nähdään "glitchaamassa" itsensä sinne toiselle puolelle peliä. :?

Ei ainakaan uloskäyntisillalla. (Tai sitten se tapahtuu jossain valkokankaan reunassa, sillä katsoin elokuvan jo toista kertaa eturiviltä). Ja vaikka Nelli "glitchaisikin" itsensä kolavuorelle, olisi hänen täytynyt ensin glitchata itsensä autolleen - vai pystyykö hänkin kaikkivoipiin ihmetekoihin, vaikkei osaakaan glitchata itseään ulos pelistä?

Siis nimenomaan siinä kun Nelli näkee Ralfin yläilmoissa ja lähtee pelastusyritykselleen, hän etenee "glitchaamalla" (sininen välke). Sen jälkeen siirrytään taas Ralfin ja Turbon pariin, joten ihan oletettavasti Nelli on siinä välissä glitchannut itsensä ensin hakemaan autoa (joka ei muuten ollut hänen omansa, huomasin kyseisen seikan viime katsomiskerralla) ja sitten glitchailee itsensä autoineen päivineen kohti Kevytkolavuorta.

Tykkäsitkö itse tästä Räyhiksen "uhrautumis"-hurskastelusta?

Kieltämättä kiinnitin tuohon uhrautumisen "toistettavuuteen" kunnolla huomiota vasta kun mainitsit siitä tuolla aikaisemmissa kommenteissasi. Mutta siis olkoon tuo itsensä uhraaminen ystävyyden vuoksi kuinka kliseistä tahansa, niin kyllä minä oikeasti herkistyin siinä kohtauksessa jossa Ralf putoaa kohti Menthoksia Nellin tekemää mitalia valtavassa kourassaan puristaen ja pahistunnustusta hokien. Tosin siinä vähän rautalangasta väännetään katsojille juuri se pahistunnustus kerraten että Ralf on ymmärtänyt elokuvan opetuksen. Joskin hän tuntuu sen kyllä ymmärtäneen jo aikaisemmin leffan aikana - kaikki vain huipentuu tuossa lopussa.

Ja vaikka Calhounin ja Felix juniorin hääkohtauksessa liikutuin jo toistamiseen, en silti ymmärrä naimisiinmenon logiikkaa: Missä he voivat muka elää yhdessä, kun kumpikin joutuu palaamaan omaan peliinsä? (Älkääkä sanoko että heidän liittonsa on nykyaikainen "etäliitto", älkääkä myöskään sitä että seikka selviää vasta jatko-osassa). :roll:

Minusta Felixin ja Calhounin suhde on kyllä suloisin Disney-romanssi vuosiin! Eihän tuolla naimisiinmenolla periaatteessa ole logiikkaa, sillä pelihahmojen ei tarvitse mennä naimisiin ja perustaa perhettä koska eivät ole ihmisiä. Heidät on vain koodattu vuodesta toiseen tekemään samaa duunia niin kauan kuin peli pysyy pystyssä. Mutta minusta on kuitenkin tosi kekseliästä (ja tämän hääseremonian tapauksessa myös hurjan söpöä!) että pelihahmoilla on koodeistaan huolimatta "oma tahto", ja he voivat peliensä ulkopuolella tehdä asioita joiden tekemiseen heitä ei ole koodattu. Mitä parin liittoon tulee, minä en näe sitä kaiken epäloogisuudenkaan kanssa mitenkään ongelmana tai "etäliittona". Hehän joutuvat olemaan omissa peleissään vain pelihallin ollessa auki, ja kuten elokuvan alussa tehdään hyvin selväksi, öisin pelihallin ollessa suljettuna hahmot ovat vapaita liikkumaan pelien välillä ja tekemään mitä tahtovat. Fiksari ja kersantti voivat siis viettää kaiken vapaa-aikansa yhdessä ja olemaan erossa toisistaan vain työpäivän ajan (eikös tämä kuulosta ihan perusavioliitolta? :-D).

Tästä muistui mieleeni vielä yksi elokuvan heikkous: Pelihallin aukioloajat! Hero Dutya aamulla pelannut tyttö siirtyy tämän jälkeen Fix-It-Felixin ääreen, huomaa pelin olevan "epäkunnossa", jota seuraa Felixin salamannopea matka Hero Dutyyn, jossa Räyhä-Ralfin torniin kipuaminen on kestänyt ilmeisesti kokonaisen päivän, koska Calhounin (tai jonkun muun mukaan) pelihallin päivä on jo päättynyt! Tätä oleellista "pikkuseikkaa" en englanninkielisessä versiossa edes huomannut, ja olinkin ihan pihalla siitä, että miksi ne Sugar Rushia pelanneet pojat eivät reagoineet pelin outoihin tapahtumiin samanlailla kuin pelihallin tyttö.

Näitä salamannopeita vuorokausia on nähty paljonkin elokuvissa, eikä vain lasten elokuvissa - ja pidän seikkaa aina vakavana rikkeenä ammattimaisilta elokuvantekijöiltä, joiden pitäisi sentään yrittää pitää kiinni jonkinlaisista säännöistä ajan kulumisen suhteen.

Tämä on taas yksi niistä aavistuksen häiritsevistä seikoista joihin minäkin kiinnitin huomioni (tosin vasta kolmannella katselukerralla... :roll:)

Tuo ensimmäinen elokuvassa nähtävä pelihallin vuorokausi menee ohi todella nopeasti! Se Hero's Dutyn peli jonka Ralf sotkee on päivän ensimmäinen, jonka jälkeen hän lähtee kipuamaan torniin. Vaikka se torniin kipuaminen sitten olisikin kestänyt koko päivän (hankalalta hommalta kieltämättä näyttää) niin eikö sinä aikana kyseisessä pelissä ole ollut muita pelikertoja? Luulisi että valtava määrä ympärillä lenteleviä Cybugeja olisi tehnyt hommasta vielä entistä hankalamman... Felix tosiaan tulee etsimään Ralfia vasta pelipäivän päätyttyä (kuten jonkun kuultiin Sankarin duunissa toteavan), mutta tuo kohtaus on heti sen jälkeen kun Fiksarin peli meni epäkuntoon. Vaikka siinä olisi ollut tarkoitus kulua se loppupäivä välissä niin se ei kyllä käy mistään ilmi kun tapahtumat tulevat yhteen putkeen niin nopeasti. Tämä nyt tietysti on tehty ihan juonen kannalta, se ei ainakaan jää tuossa kohtaa junnaamaan turhaan paikoilleen, mutta kieltämättä siinä tulee pieni olo että hypätään ajassa eteenpäin. Onneksi kuitenkin elokuvan tapahtumat alkavat etenevät sen verran nopeasti eteenpäin tuonkin kohtauksen jälkeen, ettei näitä epäloogisuuksia ehdi jäädä liiaksi pohtimaan. Meikäläinen ei ainakaan menettänyt elokuvanautintoaan vaikka tuo ajankuluminen hieman epäloogiselta vaikuttikin. Tai ehkäpä pelihallissa sattui olemaan esimerkiksi sunnuntain kunniaksi lyhyempi aukioloaika? :D

Owl Cityn esittämän When Can I See You Again -kappaleen

Onko tuo se lopputekstit aloittava pirteä poppibiisi? Jos on, niin se nousi nyt toisella kuulemalla myös omaksi suosikiksini!

Juuri se! :)

Pitäisi kai alkaa käyttää Räyhä-Ralfia uutena Taikalinna-nimimerkkinäni, kun tuppaan täällä räyhäämään aina muutenkin. :-D

Tämän luettuani tipahdin taas melkein tuoliltani! :-D

Itse asiassa elokuva ei mielestäni painota varsinaisesti sitä kuolemista, vaan se töpselin vetäminen tuntuu ennemminkin tarkoittavan hahmoille kodittomuutta ja töiden loppumista, potkuja jos asian niin haluaa ilmaista. :D Siellä pelikeskusasemalla kun nähdään hengailemassa niitä kodittomia hahmoja joiden pelit on lopetettu.

Siis ne kolme tai neljä hahmoa, joille Räyhis antoi Pac-Manilta varastamansa kirsikan? Vai oliko "kodittomia" kenties enemmän? Eipä asiaa sen erityisemmin painotettu.

Sen sijaan sitä pelin mukana kuolemista painotettiin MYÖS Nellin kohdalla - joka oli vieläpä hyvin ahdistavasti toteutettu visio.

Joo, juuri nuo muutamat hahmot, saattoihan niitä olla enemmänkin mutta seikka osoitettiin Q*bertillä kavereineen. Mielestäni tuota kuolemista painotettiin ainoastaan Nellin kohdalla, koska siihen oli se hyvä syy että hän ei häiriönsä vuoksi olisi voinut paeta pelistään vaikka olisi tahtonutkin. Ja se visio kieltämättä oli hieman ahdistava...

Aikuisten on niin helppo aliarvioida lasta. Ja valitettavan usein tähän aliarvioimiseen syyllistyvätkin. Itse tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että lapsi voi ajatella syvällisemmin kuin yksikään aikuinen ympärillään - ja siksi välitän lapsista ihan mielettömästi, enkä lähde koskaan aliarvioimaan heitä. Siksi myös ahdistun syvästi, kun näen tämmöistä megalomaanista elokuvaturboilua, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Onhan tuo ihan totta. Itse ajattelen monesti vähän lapsen aivoilla koska aikuista minusta ei saa tekemälläkään. :D Tästä tuli siis mieleeni että tajuavatkohan lapset kiinnittää huomiota seikkoihin joita ei itse tullut ajatelleeksi. Mutta en kieltämättä enää muista kuinka monimutkaisesti pikkulapsen aivot käsittelevät asioita, joten saatat olla ihan hyvin oikeassa. :)

Ja mitä tuohon Turbon "kaikkivoipaisuuteen" tulee, hänhän mainitsee lopussa olevansa mahtavin viirus koko pelihallissa - ilmeisesti hänestä tuli jonkinnäköinen viirus siinä vaiheessa kun hän joutui "epäkuntoon"

Siis TÄH? Sanooko Turbo noin ennen kuin Cybugi syö hänet?

Jos sanoo, niin tässä huomaa lähinnä sen, että elokuvan loppu on niin kertakaikkisen täyteen ahdettu että tällainen tärkeä tieto jää auttamatta tajuamatta meiltä "hitailta".

Ei, hän sanoo tuon "mahtavin virus" -jutun vasta ollessaan siinä kybugi-muodossaan. Tuon viirukseksi "muuttumisen" päättelin itse...

Kyllähän tietokoneviiruksetkin hakkeroivat koneita ja pistävät niitä epäkuntoon, joten miksi peliviirus ei sitten pystyisi hakkeroimaan pelejä?

Puhun nyt Cybugeista yleisesti: Juuri tässä elokuvan pelimaailman logiikka rakoilee pahasti, koska Cybugit ovat vain Hero's Duty -pelin ominaisuus, jonka tuhovoima on ohjelmoitua, eikä mikään tietokonevirukseen rinnastettava itsenäinen organismi. Hulluhan olisi pelisuunnittelija joka loisi itsenäisesti ajattelevan tietokoneviruksen pelin ominaisuudeksi. Tässä tapauksessa mielikuvitukseni ei vain yksinkertaisesti anna periksi liialle "antropomorfismille" näiden pelien suhteen; kuten jo olen monta kertaa sanonut, kohtuus kaikessa. (Alan siis ymmärtää heitä, joilla on vaikeuksia uskoa elottomien koneiden antropomorfismiin).

Ymmärrän pointtisi täydellisesti, mutta onneksi oma mielikuvitukseni antaa sen verran periksi etten tuotakaan seikkaa jäänyt liiemmälti pohtimaan. :)

Se että hän on viirus antaa hänelle vain eri ominaisuuksia, ei niinkään tee hänestä mielestäni mitenkään täysin "kaikkivoipaa".

Tarkoitinkin nimenomaan Turboa ENNEN kuin Cybugi syö hänet. Koska koko Räyhä-Ralf -elokuvan pointti on pitkälti se, että pelihahmojen on kannettava vastuunsa tai muuten töpseli vedetään irti, on Turbo tähän rinnastettuna turhan kaikkivoipa. Hän pystyy hyppimään pelistä toiseen ilman minkäänlaisia jälkiseuraamuksia - joten mikseivät kaikkien muidenkin pelien hahmot pystyisi samaan? Siksi se Fix-It-Felixin pelin lopetusuhka tuntuu niin mitättömältä; hahmothan voivat lähteä hyppelehtimään ja korjailemaan mitä tahansa muuta peliä, ilman että kukaan ihmispelaaja tai ihmispelirakentaja/korjaaja/tms. sitä edes huomaa!

Minä näen Turbon jonkinasteisena viiruksena jo ennenkuin kybugi pistelee hänet poskeensa. Hän oli "joutunut epäkuntoon" ja kaikki luulivat ettei hän ole enää olemassa. Hänestä on täytynyt tulla jonkinlainen virus, joka edelleen on olemassa pelihallissa muttei "normaalina" hahmona. Ja kun hän ei ole enää pelihahmo jolla on oma peli hän pystyykin loikkimaan pelien välillä ilman seuraamuksia. Tokihan tavispelihahmotkin pystyvät siirtymään pelistä toiseen, ja pelin ollessa käynnissä tämä kieltämättä vaikuttaisi hakkeroimiselta. Mutta ehkä muut hahmot (Ralfia lukuunottamatta) ovat kyllin fiksuja ja ottaneet Turbon luullusta kohtalosta opikseen, niin että tietävät vastuunsa eivätkä lähde "Turboilemaan".
Tachiba - Populaarikulttuurin suurkulutusta

Poissa KennethSundberg

  • ******
  • Viestejä: 2 076
  • Karma: 58
    • Profiili
    • KenNetti - The Personal Website of Kenneth Sundberg
Re: Nyt teattereissa: Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
« Vastaus #107 : Maanantai 18. Maaliskuuta, 2013 klo 20.26.04 »
Mukavaa keskustella jonkun kanssa pitkästä aikaa "syvällisyyksiä" - vaikka huomaankin, että vika on auttamattomasti minussa; oi, mitä antaisinkaan jos saisin aivot, jotka eivät kiinnittäisi näin paljon huomiota "pikkuseikkoihin". Erityisen outoa tämä on siksi, että monien suosikkieni kohdalla pystyn antaa PALJONKIN anteeksi, mutta tämä Räyhä-Ralfin pelimaailman logiikka ei vaan oikein saa minua puolelleen. Johtuu taatusti siitäkin, etten vain osaa nähdä tätä elokuvan ideaa siihen yhteen ainoaan pelihalliin sijoittuvana tarinana, vaan näen sen suurimpana mahdollisena kokonaisuutena - sisältäen siis ihan KAIKKI videopelit, tietokonepelit, ynnä muut - ja siksi tuo ajatus ahdistaa, kun mietin miten paljon "hevijuuseri"-pelaajien tietokoneilla työskentelevät pelihahmot joutuvat raatamaan!! (Sanoinhan jo, että vihaan aivojani?) :-D

En nyt tainnut ilmaista itseäni tarpeeksi selvästi edellisessä kommentissani (enkä tiedä osaanko nytkään ilmaista), mutta - kuten sinne päin totesin - en missään nimessä inhoa Tähkän roolisuoritusta! Se vain yksinkertaisesti mielestäni jää niin paljon Ylipään varjoon että kuulostaa sen takia vähän vaisulta. Tähkä kuitenkin näyttelee roolinsa todella hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon sen seikan ettei hän ole näyttelijä. Ongelmana näen (tai ei kai tätä ongelmaksi oikein voi kutsua) siis ehkä ennemminkin liian hyvän Tähkäpään roolisuorituksen! Maria on aivan valloittavan ihana Tähkiksenä, hänen äänensä on niin kaunis ja hän vain kuulostaa niin paljon enemmän Tähkäpäältä minulle kuin originaali. Ja siis mitä Tähkään tulee, en vaihtaisi häntä pois roolista, en osaisi kuvitella suomalaisena Flynn Riderina ketään muuta.

Jos nyt ihan rehellinen olen, en edelleenkään oikein tajua pointtiasi. Lihavoin tuosta tekstistäsi ne kohdat, jotka mielestäni ovat hieman ristiriitaiset: roolisuoritus jää mielestäsi "vaisuksi", muttet siltikään haluaisi ketään muuta Rideriksi.

Sitten taas toisaalta tajuan, :wink: koska itse pidän Tähkän Flynnistä/Eugenestä JUURI SIKSI ettei hänen äänensä ole niin amerikkalaisen "macho" kuin Zachary Levin alkuperäisääni. (Mikä on aika harvinaista, sillä yleensä pidän kovasti miehikkäistä äänistä - eikä siis Levi missään tapauksessa huono ole Flynninä/Eugenena). Vertaisin tätä tilannetta teatterimusikaalin kaksoismiehitykseen, jossa samalla roolilla on kaksi aivan erilaista tulkitsijaa, ja kummallakin ehdottomat vahvuutensa. Tähkän suorituksessa kuuluu mielestäni enemmän inhimillisyyttä, kun taas Levin ääni on selvästi, heh, "seksikkäämpi". :-D

Lauri Tähkän suoritus saa minut puolelleen tosin myös siksi kun niin moni elokuvan ensi-illan aikoihin dissasi ja haukkui häntä pelkästään siksi että äänen teki artisti Lauri Tähkä. Omasta mielestäni tuommoinen suhtautumistapa on täysin epäreilua.

Viime kesänä muuten kun jenkeissä asuva serkkuni oli kylässä, olin varustautunut katsomaan elokuvan hänen kanssaan originaalina, mutta yllättäen tyttö halusikin katsoa sen suomeksi. Ja vaikkei serkkuni ymmärtänyt kielestä muutamaa sanaa enempää hän kehui suomidubin ääniä todella hyviksi ja erityisesti Tähkäpäätä niin ihanan aidon kuuloiseksi - hänen mielestään jenkkiääni kun kuulosti todella teennäiseltä. Minusta oli ihanaa kuulla tämmöinen kommentti sellaisen ihmisen suusta, joka on kasvanut jenkkidubbien parissa ja pitänyt niitä aina ainoina oikeina. :)

Tuo on erittäin mukava kuulla! :) Kyllä Jenkeissä on ihan aitoamerikkalaisiakin ihmisiä, jotka amerikkalaista teennäisyyttä vihaavat. Lumikki-piirissämme on amerikkalaisia jotka mm. rakastavat Johanna Nurmimaan 1982 Lumikki-lauluja ihan vilpittömästi!

Ja olenhan minä itsekin jo pienestä pitäen pitänyt englanninkielisiä alkuperäisversioita "ainoina oikeina Disney-kielisinä versioina". Ja kuitenkin itsellänikin on näitä suomalaisia Disney-suosikkeja.

Siis nimenomaan siinä kun Nelli näkee Ralfin yläilmoissa ja lähtee pelastusyritykselleen, hän etenee "glitchaamalla" (sininen välke). Sen jälkeen siirrytään taas Ralfin ja Turbon pariin, joten ihan oletettavasti Nelli on siinä välissä glitchannut itsensä ensin hakemaan autoa (joka ei muuten ollut hänen omansa, huomasin kyseisen seikan viime katsomiskerralla) ja sitten glitchailee itsensä autoineen päivineen kohti Kevytkolavuorta.

Olen kyllä ihan äimän käkenä tästä seikasta. :-o Ottaen huomioon sen, kuinka paljon näitä "pikkuseikkoja" olen bongannut jo ensimmäisellä kerralla, niin en oikeasti tajua, miten tuommoinen oleellinen seikka on voinut jäädä minulta huomaamatta jo toisen kerran! Pitänee siis mennä katsomaan Räyyhis vielä kolmannen kerran - ja tällä kertaa takariviltä!

Kieltämättä kiinnitin tuohon uhrautumisen "toistettavuuteen" kunnolla huomiota vasta kun mainitsit siitä tuolla aikaisemmissa kommenteissasi. Mutta siis olkoon tuo itsensä uhraaminen ystävyyden vuoksi kuinka kliseistä tahansa, niin kyllä minä oikeasti herkistyin siinä kohtauksessa jossa Ralf putoaa kohti Menthoksia Nellin tekemää mitalia valtavassa kourassaan puristaen ja pahistunnustusta hokien. Tosin siinä vähän rautalangasta väännetään katsojille juuri se pahistunnustus kerraten että Ralf on ymmärtänyt elokuvan opetuksen.

Pitää vielä painottaa että tuossa sanomassa ei ole mitään vikaa - tämä "uhrautuvaisuus" on yksi niistä asioista joka jaksaa koskettaa ja liikuttaa minua elokuvassa kuin elokuvassa - mutta siis tuo 2000-luvun Hollywood-tuotteissa ylipursuava rautalangasta vääntö sekä aito-amerikkalainen ylihurskastelu suoraan sanoen oksettavat minua.

Ja vaikka Calhounin ja Felix juniorin hääkohtauksessa liikutuin jo toistamiseen, en silti ymmärrä naimisiinmenon logiikkaa: Missä he voivat muka elää yhdessä, kun kumpikin joutuu palaamaan omaan peliinsä? (Älkääkä sanoko että heidän liittonsa on nykyaikainen "etäliitto", älkääkä myöskään sitä että seikka selviää vasta jatko-osassa). :roll:

Minusta Felixin ja Calhounin suhde on kyllä suloisin Disney-romanssi vuosiin!

Pitää kai painottaa sitä vielä kertaalleen että minustakin tuo Felixin ja Calhounin suhde oli elokuvan ehdottomasti piristävintä antia! :)

Eihän tuolla naimisiinmenolla periaatteessa ole logiikkaa, sillä pelihahmojen ei tarvitse mennä naimisiin ja perustaa perhettä koska eivät ole ihmisiä. Heidät on vain koodattu vuodesta toiseen tekemään samaa duunia niin kauan kuin peli pysyy pystyssä. Mutta minusta on kuitenkin tosi kekseliästä (ja tämän hääseremonian tapauksessa myös hurjan söpöä!) että pelihahmoilla on koodeistaan huolimatta "oma tahto", ja he voivat peliensä ulkopuolella tehdä asioita joiden tekemiseen heitä ei ole koodattu. Mitä parin liittoon tulee, minä en näe sitä kaiken epäloogisuudenkaan kanssa mitenkään ongelmana tai "etäliittona". Hehän joutuvat olemaan omissa peleissään vain pelihallin ollessa auki, ja kuten elokuvan alussa tehdään hyvin selväksi, öisin pelihallin ollessa suljettuna hahmot ovat vapaita liikkumaan pelien välillä ja tekemään mitä tahtovat. Fiksari ja kersantti voivat siis viettää kaiken vapaa-aikansa yhdessä ja olemaan erossa toisistaan vain työpäivän ajan (eikös tämä kuulosta ihan perusavioliitolta? :-D).

Puhut kyllä asiaa. :)

Lähinnä vain mietin sitä, että mitäs sitten jos ja kun Felix ja Calhoun saavat lapsia?  :-D Näen jo sieluni silmin kyseisen Hero's Duty -pelin, jossa viimeisimmillään raskaana oleva Calhoun juoksee ampumassa cybugeja raivokkaasti kiroillen - ja myöhemmin lastenvaunujen kera! (Heh, nyt aloin vakavasti odottamaan elokuvan jatko-osaa!).

Tuo ensimmäinen elokuvassa nähtävä pelihallin vuorokausi menee ohi todella nopeasti! --- Onneksi kuitenkin elokuvan tapahtumat alkavat etenevät sen verran nopeasti eteenpäin tuonkin kohtauksen jälkeen, ettei näitä epäloogisuuksia ehdi jäädä liiaksi pohtimaan. Meikäläinen ei ainakaan menettänyt elokuvanautintoaan vaikka tuo ajankuluminen hieman epäloogiselta vaikuttikin.

Itse kun olen jo lapsesta saakka tuntenut olevani elokuvaohjaaja, tällaiset valtavirtaelokuvissa jatkuvasti esiintyvät epäloogisuudet ärsyttävät meikää äärimmäisen paljon. Ymmärrän tottakai että edustan tässäkin asiassa pikkuruista vähemmistöä - mutta kai nyt meilläkin olisi oikeus nauttia hyvistä elokuvista? Valitettava tosiasia on se, että suuressa mahtavassa Hollywoodissa elokuvayhtiöiden pomoilla on ihan liian paljon valtaa elokuvien vääränlaisen leikkaamisen suhteen. Onneksi DVD-aikakausi on sentään mahdollistanut sen, että toinen toistaan älyttömimmät poisleikkaukset paljastuvat ekstramateriaalien ansiosta.

Aikuisten on niin helppo aliarvioida lasta. Ja valitettavan usein tähän aliarvioimiseen syyllistyvätkin. Itse tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että lapsi voi ajatella syvällisemmin kuin yksikään aikuinen ympärillään - ja siksi välitän lapsista ihan mielettömästi, enkä lähde koskaan aliarvioimaan heitä. Siksi myös ahdistun syvästi, kun näen tämmöistä megalomaanista elokuvaturboilua, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Onhan tuo ihan totta. Itse ajattelen monesti vähän lapsen aivoilla koska aikuista minusta ei saa tekemälläkään. :D Tästä tuli siis mieleeni että tajuavatkohan lapset kiinnittää huomiota seikkoihin joita ei itse tullut ajatelleeksi. Mutta en kieltämättä enää muista kuinka monimutkaisesti pikkulapsen aivot käsittelevät asioita, joten saatat olla ihan hyvin oikeassa. :)

Ei kai tätä tarvitse rautalangasta vääntää? :wink: Sillä minä olin vähintään jo kuusivuotiaana aivan liian syvällisesti ajatteleva yksilö. Lapset ovat erilaisia, TIEDÄN - mutte itse en todellakaan lähtisi vaarantamaan yhdenkään lapsen kehitystä aliarvioimalla häntä vain siksi että muu maailma niin tekee.

Minä näen Turbon jonkinasteisena viiruksena jo ennenkuin kybugi pistelee hänet poskeensa. Hän oli "joutunut epäkuntoon" ja kaikki luulivat ettei hän ole enää olemassa.

Mutta entäs Sugar Rushin ihmispelaajat, jotka ihmettelevät minne Nelli eli Vanellope-prinsessa on kadonnut? Tässä itseasiassa se Turboon liittyvä oleellisin kummastelun aiheeni, joka sekoittaa elokuvan logiikan ihan puuroksi. Ottaen huomioon että Sugar Rush on ilmiselvästi pelihallin suosituimpia pelejä, niin on käsittämättömän outoa, etteivät ihmispelaajat ilmeisestikään välitä siitä että pelistä ykskaks katoaa sen TÄHTIHAHMO. Enkä todellakaan haluaisi, että tämä seikka selitetään vasta prequel -jatko-osassa... (Kirottu George Lucas).

:) Räyhä-KEN
Ensimmäistä kertaa Taikalinnassa toukokuusta 2006 aina tammikuuhun 2008.

Poissa Jellis

  • K-18
  • ****
  • Viestejä: 727
  • Karma: 37
    • Profiili
Re: Nyt teattereissa: Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
« Vastaus #108 : Tiistai 19. Maaliskuuta, 2013 klo 14.07.18 »
Mukavaa keskustella jonkun kanssa pitkästä aikaa "syvällisyyksiä"

Kyllä, minustakin on ihan mukavaa joskus tutkia asioita pintaa syvemmältä, varsinkin asioista jotka oikeasti kiinnostavat. Paha vain että pitäisi tehdä nytkin oikeasti tärkeämpiä asioita kuin kuluttaa aikaa syväanalysointiin - mutta kun ne rationaalisesti ajateltuna tärkeät asiat ovat harvemmin niitä hauskempia... ;)

Jos nyt ihan rehellinen olen, en edelleenkään oikein tajua pointtiasi. Lihavoin tuosta tekstistäsi ne kohdat, jotka mielestäni ovat hieman ristiriitaiset: roolisuoritus jää mielestäsi "vaisuksi", muttet siltikään haluaisi ketään muuta Rideriksi.

Lauri Tähkän suoritus saa minut puolelleen tosin myös siksi kun niin moni elokuvan ensi-illan aikoihin dissasi ja haukkui häntä pelkästään siksi että äänen teki artisti Lauri Tähkä. Omasta mielestäni tuommoinen suhtautumistapa on täysin epäreilua.

Arvelinkin etten osaisi selittää kantaani asiaan riittävän selkeästi. No, yritetääs uudelleen! Mitä siis tarkoitin tuolla sekavalla selitykselläni on, että pidän Tähkän suoritusta Riderina hyvänä ja onnistuneena. Hänen äänensä sopii suomalaiselle Flynnille kuin nenä päähän (ja tästä vertauksesta tulikin hauskasti mieleeni heti "Ne ei osaa piirtää mun nenääni!" :D). Suoritus ei varsinaisesti ole vaisu, sillä en usko että miehestä olisi edes parempaa voinut saada irti, mutta se kuulostaa vähän vaisulta suomalaisen Tähkäpäähän rinnalla. En siis vertaa Tähkän suoritusta alkuperäiseen (voisin jopa veikata että pidän suomalaisesta Eugenesta ehkä enemmän, mutta paha mennä vielä sanomaan kun en ole originaalia kokonaisuudessaan kuullut), vaan nimenomaan kun kuuntelee pääparin suomalaisia ääniä niin Ylipään Tähkis vaan kuulostaa niin ylivoimaisen hyvältä että Tähkän Rider jää hieman sen varjoon, mutta ei missään nimessä ole huono. Ja siis en vaihtaisi häntä roolista pois siksi koska olen jo niin tottunut Tähkän ääneen Riderina, etten osaisi kuvitella Flynnia puhumassa suomea millään muulla äänellä.

Ja mitä tuohon dissaamiseen, haukkumiseen ja nimen mukaan kielteiseen suhtautumiseen tulee, olen siitä ihan samaa mieltä! Kieltämättä minullakin oli ihan pieniä ennakkoluuloja ensin kun kuulin kuka Flynnin roolin suomeksi tekee, mutta en tuominnut suoritusta samantien nimen perusteella kuulematta kuinka hän oikeasti roolista suoriutuisi. Leffaankin menin elokuvan katsomaan nimenomaan suomidubilla (tosin niin teen kyllä aina :roll:). Tähkän suoritus oli minulle isompi positiivinen yllätys kuin olin odottanut, sillä hän suoriutui ei-näyttelijänä roolistaan vielä paremmin kuin olin etukäteen toivonut. Vaikka eihän Disney varmasti edes ota äänirooleihin ihmisiä jotka eivät niistä suoriudu ja pysty tekemään kelpo jälkeä.

Toivottavasti tajusit tällä kertaa pointtini, jos et niin syytän siitä täysin itseäni. :-D En vain osaa joskus ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi. Ja nyt jos palaisin taas ketjun mukaisesti Ralfin pariin...

Lähinnä vain mietin sitä, että mitäs sitten jos ja kun Felix ja Calhoun saavat lapsia?  :-D Näen jo sieluni silmin kyseisen Hero's Duty -pelin, jossa viimeisimmillään raskaana oleva Calhoun juoksee ampumassa cybugeja raivokkaasti kiroillen - ja myöhemmin lastenvaunujen kera! (Heh, nyt aloin vakavasti odottamaan elokuvan jatko-osaa!).

Haha, ai että tipahdin tälle mielikuvalle! :lol: *Pyyhkii kyyneleitä silmistään* Mutta jos tarkkoja ollaan, en tiedä onko pelihahmojen mahdollista edes saada jälkikasvua, salliiko koodaus sen? Ja kieltämättä tuo lasten hoito "duunipäivän" aikana voisi koitua melko ongelmalliseksi... :-D (Jatko-osasta on ollut ainakin paljon huhuja liikkeellä, toivoisin että sellainen myös tehtäisiin ensimmäisen leffan mentaliteettia noudattaen. Mutta en ole ihan varma välittäisinkö nähdä siinä tällaista "auvoista" perhe-elämää...)

Ei kai tätä tarvitse rautalangasta vääntää? :wink: Sillä minä olin vähintään jo kuusivuotiaana aivan liian syvällisesti ajatteleva yksilö. Lapset ovat erilaisia, TIEDÄN - mutte itse en todellakaan lähtisi vaarantamaan yhdenkään lapsen kehitystä aliarvioimalla häntä vain siksi että muu maailma niin tekee.

Ei tarvitse, tajusin pointtisi. ;) Tähän minun täytyy valitettavasti todeta että olen vain vähän päässyt tästä ihan pienten lasten ajatusmaailmasta vieraantumaan kun en moneen vuoteen ole ollut heidän kanssaan varsinaisesti tekemisissä...

Mutta entäs Sugar Rushin ihmispelaajat, jotka ihmettelevät minne Nelli eli Vanellope-prinsessa on kadonnut? Tässä itseasiassa se Turboon liittyvä oleellisin kummastelun aiheeni, joka sekoittaa elokuvan logiikan ihan puuroksi. Ottaen huomioon että Sugar Rush on ilmiselvästi pelihallin suosituimpia pelejä, niin on käsittämättömän outoa, etteivät ihmispelaajat ilmeisestikään välitä siitä että pelistä ykskaks katoaa sen TÄHTIHAHMO. Enkä todellakaan haluaisi, että tämä seikka selitetään vasta prequel -jatko-osassa... (Kirottu George Lucas).

Luin pariin kertaan että TÄTIHAHMO... :lol: Minulla taitaa olla oikeasti tosi yksinkertaiset aivot, tai sitten olen vain lumoutunut katselemaan elokuvaa kun bongaan sieltä paljon vähemmän kaikkia tällaisia (ihan selkeitäkin) epäloogisuuksia. Mutta, minä myös toisaalta aina keksin - varsinkin pienemmille - huomaamilleni epäloogisuuksille selityksiä etteivät ne jää vaivaamaan päätäni. Tästä seikasta minulle tuli heti mieleen että kenties Turbo hakkeroi Sugar Rush -pelin heti kun se tuli pelihalliin? Tällöin pelaajat eivät vielä olisi tietäneet pelin hahmoista mitään. Sugar Rushan tuli pelihalliin vasta myöhemmin, eikä ollut siellä alussa kuten Turbotime ja Fiksari-Felix jr. Ehkä Turbo väijyi viruksena pelihallin pimennoissa odottamassa päivää jolloin sinne tulisi uusi kilpa-ajopeli, jonka hän voisi hakkeroida päästäkseen taas parhaaksi kuskiksi... Plus, että Sugar Rushissa on se "ominaisuus" että pelattavat avatarhahmot vaihtuvat joka päivä, pelaajan näkökulmasta siis on ikäänkuin "tuurista" kiinni mitkä hahmot hän saa valittavakseen/pelattavakseen.

Owl Cityn esittämän When Can I See You Again -kappaleen

Onko tuo se lopputekstit aloittava pirteä poppibiisi? Jos on, niin se nousi nyt toisella kuulemalla myös omaksi suosikiksini!

Juuri se! :)

Törmäsin muuten youtubessa hauskasti pelin leffan hengessä 8-bittiseen versioon kappaleesta! Tykästyin myös tähän versioon kovasti, lopputeksteissä soivaa originaalia tietenkään unohtamatta! :)
« Viimeksi muokattu: Tiistai 19. Maaliskuuta, 2013 klo 21.10.02 kirjoittanut Jellis »
Tachiba - Populaarikulttuurin suurkulutusta

Poissa KennethSundberg

  • ******
  • Viestejä: 2 076
  • Karma: 58
    • Profiili
    • KenNetti - The Personal Website of Kenneth Sundberg
Re: Nyt teattereissa: Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
« Vastaus #109 : Keskiviikko 20. Maaliskuuta, 2013 klo 10.15.27 »
mutta kun ne rationaalisesti ajateltuna tärkeät asiat ovat harvemmin niitä hauskempia... ;)

Noinhan se on. :)

Toivottavasti tajusit tällä kertaa pointtini (Lauri Tähkästä)

Suurimmaksi osaksi. :wink:

Hänen äänensä sopii suomalaiselle Flynnille kuin nenä päähän (ja tästä vertauksesta tulikin hauskasti mieleeni heti "Ne ei osaa piirtää mun nenääni!" :D).

Nauratamme toisiamme oikein urakalla. :lol:

Suoritus ei varsinaisesti ole vaisu, sillä en usko että miehestä olisi edes parempaa voinut saada irti, mutta se kuulostaa vähän vaisulta suomalaisen Tähkäpäähän rinnalla. En siis vertaa Tähkän suoritusta alkuperäiseen (voisin jopa veikata että pidän suomalaisesta Eugenesta ehkä enemmän, mutta paha mennä vielä sanomaan kun en ole originaalia kokonaisuudessaan kuullut), vaan nimenomaan kun kuuntelee pääparin suomalaisia ääniä niin Ylipään Tähkis vaan kuulostaa niin ylivoimaisen hyvältä että Tähkän Rider jää hieman sen varjoon, mutta ei missään nimessä ole huono.

Tajusin kyllä mitä ajat takaa, mutta tartun tähän seikkaan vielä siitä perspektiivistä, josta itse tykkään kovasti. Kun näiden hahmojen kokonaisuutta ajattelee, eikös Eugene ole Flynniä teeskennellessään se Tähkäpäätä heikompi osapuoli? Tähkäpään ei tarvitse teeskennellä mitään, ja on siksi niin AITO. Flynn ei ole.

Mielestäni on vaan loistavaa, että tämä aitous/epäaitous -seikka tulee myös hahmojen suomalaisissa äänissä esiin sillä tavalla, minkä itse tulkitset "vaisuudeksi". Ja HUOMIO, tällä EN tarkoita että Lauri Tähkä olisi mitenkään epäaito - vaan se Flynn Riderin ääni! Niissä kohtauksissa joissa Eugene unohtaa Flynn-machoilut, Lauri Tähkän suoritus on mielestäni puhdasta kultaa. Sama pätee myös Maria Ylipäähän, kuten olen jo sanonutkin: niissä kohdissa joissa hän saa puhua ilman sitä mandymooremaista kimitystä, on hänkin aitoa aidompi ja ihana!

Vaikka eihän Disney varmasti edes ota äänirooleihin ihmisiä jotka eivät niistä suoriudu ja pysty tekemään kelpo jälkeä.

Tuosta en ole valitettavasti samaa mieltä. Disney Character Voices International yrittää vain saada saman hahmon kaikki erikieliset äänet kuulostamaan samalta, joka ei ole omasta mielestäni terveellinen lähestymistapa. Ja sitten on nämä tapaukset jossa DCVIn edustajat ovat yksinkertaisesti kuuroja ja sokeita: hyvänä esimerkkinä Costi Snellmannin Liisa Ihmemaassa sekä Peter Pan, joissa hauskimmat vitsit ja kauneimmat laulut uhrataan huonoilla käännöksillä ja/tai avuttomalla artikulaatiolla, ja rakastettujen hahmojen äänistä (noh, lähinnä Liisa ja Leena) tehdään kestämätöntä vinkunaa. En edelleenkään ymmärrä miten DCVI on aikoinaan voinut hyväksyä nämä dubbaukset. Siinäkään ei ole mitään järkeä että Matti Raninin Pientä Merenneitoa syytettiin "huonosti suomennetuksi", kun Snellmann teki vieläkin kökömpiä ratkaisuja em. käännöksissään (mm. "off with her/his head" > "hänet mestattakoon", ja Leenan laulu "Your Mother and Mine" > mikälie "äideistä parhain", vaikka melodia sallisi täysin kirjaimellisen suomennoksen "sun äiti ja mun").

Tiedän kyllä että dubbausten tekoaikataulut ovat silloin tällöin niin tiukkoja, ettei suomennoksen hiomiseen ole aikaa - mutta luulisi varsinkin suurella ja mahtavalla Disney-yhtiöllä olevan varaa siihen, ettei vanhojen klassikkojen dubbauksia tehtäisi niin hutaisten kuin nuo Snellmannin/Wernen ensimmäiset dubbaukset.

Mutta jos tarkkoja ollaan, en tiedä onko pelihahmojen mahdollista edes saada jälkikasvua, salliiko koodaus sen?

Nämä "pelihahmot" muun muassa syövät, itkevät, rakastuvat, tuntevat kipua, hakkeroivat pelejä, ja voivat mennä naimisiinkin. Ei siinä tarvitse suurtakaan mielikuvitusta tajuta, että näille hahmoille on KAIKKI mahdollista.

tai sitten olen vain lumoutunut katselemaan elokuvaa kun bongaan sieltä paljon vähemmän kaikkia tällaisia (ihan selkeitäkin) epäloogisuuksia. Mutta, minä myös toisaalta aina keksin - varsinkin pienemmille - huomaamilleni epäloogisuuksille selityksiä etteivät ne jää vaivaamaan päätäni.

Olet vain inhimillinen ihminen. :) Ihastuessaan ja rakastuessaan sekä myös rakastaessaan ihminen käyttäytyy TÄYSIN samanlailla - antaen paljonkin anteeksi ja hyväksyen asioita, joita ei rationaalisesti ajateltuna kannattaisi hyväksyä.

Koska itse olen helposti ihastuvaa sorttia, perehdyn ihastuksiini ja suosikkiasioihini niin perusteellisesti, että pystyn hahmottaa myös ne kyseenalaisimmat seikat.

Tästä seikasta minulle tuli heti mieleen että kenties Turbo hakkeroi Sugar Rush -pelin heti kun se tuli pelihalliin? Tällöin pelaajat eivät vielä olisi tietäneet pelin hahmoista mitään. Sugar Rushan tuli pelihalliin vasta myöhemmin, eikä ollut siellä alussa kuten Turbotime ja Fiksari-Felix jr. Ehkä Turbo väijyi viruksena pelihallin pimennoissa odottamassa päivää jolloin sinne tulisi uusi kilpa-ajopeli, jonka hän voisi hakkeroida päästäkseen taas parhaaksi kuskiksi... Plus, että Sugar Rushissa on se "ominaisuus" että pelattavat avatarhahmot vaihtuvat joka päivä, pelaajan näkökulmasta siis on ikäänkuin "tuurista" kiinni mitkä hahmot hän saa valittavakseen/pelattavakseen.

Hyvä pointti. Noin se on luultavasti tapahtunut.

Hyvä elokuvatekijä tosin sisällyttäisi näinkin oleellisen seikan elokuvaan, eikä tekisi siitä fanifoorumeilla ratkaistavaa asiaa.

:) KEN
Ensimmäistä kertaa Taikalinnassa toukokuusta 2006 aina tammikuuhun 2008.

Poissa Jellis

  • K-18
  • ****
  • Viestejä: 727
  • Karma: 37
    • Profiili
Re: Nyt teattereissa: Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
« Vastaus #110 : Torstai 21. Maaliskuuta, 2013 klo 18.22.38 »
mutta kun ne rationaalisesti ajateltuna tärkeät asiat ovat harvemmin niitä hauskempia... ;)

Noinhan se on. :)

Valitettavasti. ;)

Hänen äänensä sopii suomalaiselle Flynnille kuin nenä päähän (ja tästä vertauksesta tulikin hauskasti mieleeni heti "Ne ei osaa piirtää mun nenääni!" :D).

Nauratamme toisiamme oikein urakalla. :lol:

Näköjään. :lol:

Tajusin kyllä mitä ajat takaa, mutta tartun tähän seikkaan vielä siitä perspektiivistä, josta itse tykkään kovasti. Kun näiden hahmojen kokonaisuutta ajattelee, eikös Eugene ole Flynniä teeskennellessään se Tähkäpäätä heikompi osapuoli? Tähkäpään ei tarvitse teeskennellä mitään, ja on siksi niin AITO. Flynn ei ole.

Mielestäni on vaan loistavaa, että tämä aitous/epäaitous -seikka tulee myös hahmojen suomalaisissa äänissä esiin sillä tavalla, minkä itse tulkitset "vaisuudeksi". Ja HUOMIO, tällä EN tarkoita että Lauri Tähkä olisi mitenkään epäaito - vaan se Flynn Riderin ääni! Niissä kohtauksissa joissa Eugene unohtaa Flynn-machoilut, Lauri Tähkän suoritus on mielestäni puhdasta kultaa. Sama pätee myös Maria Ylipäähän, kuten olen jo sanonutkin: niissä kohdissa joissa hän saa puhua ilman sitä mandymooremaista kimitystä, on hänkin aitoa aidompi ja ihana!

Hyvä pointti, tuota en ole itse tullutkaan ajatelleeksi. Kieltämättä tuossa on järkeä, täytyy varmaan ensi kerralla siis yrittää kuunnella dubbia tästä hieman erilaisesta perspektiivistä...

Tuosta en ole valitettavasti samaa mieltä. --- hyvänä esimerkkinä Costi Snellmannin Liisa Ihmemaassa sekä Peter Pan, joissa hauskimmat vitsit ja kauneimmat laulut uhrataan huonoilla käännöksillä ja/tai avuttomalla artikulaatiolla, ja rakastettujen hahmojen äänistä (noh, lähinnä Liisa ja Leena) tehdään kestämätöntä vinkunaa. En edelleenkään ymmärrä miten DCVI on aikoinaan voinut hyväksyä nämä dubbaukset.

Tiedän kyllä että dubbausten tekoaikataulut ovat silloin tällöin niin tiukkoja, ettei suomennoksen hiomiseen ole aikaa - mutta luulisi varsinkin suurella ja mahtavalla Disney-yhtiöllä olevan varaa siihen, ettei vanhojen klassikkojen dubbauksia tehtäisi niin hutaisten kuin nuo Snellmannin/Wernen ensimmäiset dubbaukset.

Tietysti niitä säännön vahvistavia poikkeuksia aina löytyy. ;) Myönnetään, juuri sattumalta (ainakin) nämä kaksi klassikkoa dubbauksineen ovat minulle hieman tuntemattomampia tapauksia. Olen molemmat joskus pienempänä nähnyt, mutta dubbauksista ei ole kovinkaan hyvää muistikuvaa. Niitä ei ole tullut samalla tavalla kulutettua kuin sellaisia jotka on omistanut vhs-kasetilla. Muistan kyllä joskus kuulleeni (todennäköisesti juuri täällä foorumilla) jossain että nuo Liisan ja Leenan äänet olisivat jokseenkin "ala-arvoisia", mutten näitä poikkeuksia tosiaan muistanut tuota kommenttia kirjoittaessani koska minulla ei niistä ole niinkään omakohtaista kokemusta.

Taisinkin lähinnä ajatella etten usko että nykyään dubbauksia tekemään otettaisiin ihmisiä jotka eivät roolista kykene kunnialla suoriutumaan, kun kuitenkin olen saanut sen kuvan että dubbausten linjaa valvotaan tarkasti. Mutta tuolta vanhemmista tuotoksista ainakin muutama poikkeus näköjään sitten löytyy, ihmettelen kyllä suuresti minäkin että nämä ovat joskus aikoinaan menneet läpi...

Olet vain inhimillinen ihminen. :) Ihastuessaan ja rakastuessaan sekä myös rakastaessaan ihminen käyttäytyy TÄYSIN samanlailla - antaen paljonkin anteeksi ja hyväksyen asioita, joita ei rationaalisesti ajateltuna kannattaisi hyväksyä.

Hyvä pointti - jälleen! Totesin tämänkin olevan ihan totta kun nyt asiaa tarkemmin tuumailin, ja kenties yhtäkkiä ymmärrän itseäni hieman paremmin myös muissa yhteyksissä... :)

Hyvä elokuvatekijä tosin sisällyttäisi näinkin oleellisen seikan elokuvaan, eikä tekisi siitä fanifoorumeilla ratkaistavaa asiaa.

Kieltämättä, mutta (tämäkin) elokuva pitenisi kyllä huomattavasti jos kaikki mahdolliset seikat väännettäisiin rautalangasta. Ja tietysti elokuvantekijöillä voi aina olla hieman erilaiset käsitykset siitä mikä on heistä oleellista tietoa sisällyttää elokuvaan ja mikä taas ei. Ihmiset ajattelevat hyvinkin eri lailla, niinkuin tästä meidänkin keskustelustamme on käynyt ilmi. :-D Puhun tässä nyt tietysti taas omasta kokemuksestani (ja todennäköisesti myös toistan itseäni), mutta en tähänkään enemmän tai vähemmän oleelliseen seikkaan kiinnittänyt huomiota ennen kuin nostit asian esille. Minä katson elokuvan juonta enemmän kokonaisuutena, ja kun se toimii niin siellä täällä olevat pienet epäloogisuudet eivät minua häiritse. Ralfin kohdalla asiaa "auttoi" tietysti sekin että kun elokuvassa tapahtuu niin paljon ja tiuhaan tahtiin, niin minä en edes ehtinyt poimia sieltä kaikenmaailman olennaisia ja epäolennaisia seikkoja. Ja tässä palaan tietysti myös takaisin tuohon ylempänä mainittuun inhimillisyyteen. :)

(Tästä tuli muuten mieleen, että täytyy varmaan tulevana kesänä sitten näyttää serkulle Ralfin suomiversio ja tiedustella hänen mielipiteitään siitä!)

Minulla oli muuten viime yönä melko hauskaa kun juttelin tuon aiemmin mainitsemani serkun kanssa samalla kun hän katsoi Räyhä-Ralfia ihan ensimmäistä kertaa! Oli ihanaa huomata kuinka hänkin tykästyi leffaan heti ensimmäisellä katselukerralla aivan valtavasti, vaikkei ole ihan hirveästi tainnut videopelaamista harrastaa. Mutta siinä suhteessa elokuva onkin todella fiksu ettei sen katsomiseen vaadita minkäänlaista pelitietämystä, siitä pystyvät nauttimaan monenlaiset ja -taustaiset ihmiset. :) Enkä tietysti voinut olla hehkuttamatta serkulleni aivan loistavaa suomidubbia... :-D
Tachiba - Populaarikulttuurin suurkulutusta

Poissa KennethSundberg

  • ******
  • Viestejä: 2 076
  • Karma: 58
    • Profiili
    • KenNetti - The Personal Website of Kenneth Sundberg
Re: Nyt teattereissa: Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
« Vastaus #111 : Torstai 21. Maaliskuuta, 2013 klo 22.48.04 »
Mukava että asiat selviää ja perspektiivit laajenee... :)

Eipä tässä tällä kertaa muuta lisättävää.

:) KEN
Ensimmäistä kertaa Taikalinnassa toukokuusta 2006 aina tammikuuhun 2008.

Poissa Snowdance

  • *****
  • Viestejä: 1 368
  • Karma: 41
    • Profiili
Re: Nyt teattereissa: Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
« Vastaus #112 : Lauantai 20. Huhtikuuta, 2013 klo 13.24.33 »
Hei, eikö Räyhä-Ralfilla ole omaa DKK-ketjua? Kirjotin automaattisesti semmoseen formaattiin.  :-D

Lähtökohdat:
Kiinnostuin Wreck-It-Ralphista etukäteen, koska luin juttua, että siihen olisi piiloteltu videopeliviittauksia. Katoin heti senkin ekan (?) trailerin, jossa näytettiin tämä pahisten vertaistukiryhmän kokous ja kirsikat. :-D Pidän videopeleistä, mutta arcade, räiskintä ja ajopelit on niitä genrejä, joita ei ole tullut paljoo pelailtua. 

Tarina ja hahmot:
Onko leffa vähän liian pitkä? Etenkin alkuosioita ois ehkä voinut tiivistää... katoin nyt kahessa osassa, koska ihan hyvin pystyin puolivälin tienoilla pitämään taukoa, ts. en ollut vielä järin innostunut (tulevista) tapahtumista. Loppuosa olikin sitten paljon parempi. Ehkä se olis tuntunut yhtä hyvältä vähemmälläkin pohjustuksella, vaikea sanoa.

Tarina oli vähän... nähdyn ja tutun oloinen, ainakin Ralfin osalta. Ja koska näen Toy Story -teemoja nykyään kaikkialla, niin kehyskertomus oli ilmetty Arcade Story. Ralfista ja Vanelopesta tykkäsin hahmoina ihan sikana. Aww, kaks hylkiötä. Tosin (pelaajana?) näin alusta asti Vanelopen glitchaamisen edut. Eikös se jopa pystynyt jollakin tasolla hallitsemaan sitä.

Loppujen lopuksi en kattonutkaan tätä niin videopelielokuvana, kuten luulin tekeväni. Pieniä viittauksia (Aerith Lives, Konami Code ja MGS:n huutomerkki! :D)  oli tietty hauska bongailla, mutta esim. Hero's Dutyn maailma kyllästytti alusta asti. Karkkilandian kilpa-ajot oli kyllä ihan jännää seurattavaa, jos sitä ajatteli samalla peliteknisesti. Tai jotain. 

e: Pelaajana ihmetytti vähän yleinen glitchikielteisyys. En sitten tiiä, onko arcadepelaajat niin eri tavoin pikkukolikoidensa ja vakavien pelisuoritusten perään, että pelin oudosta käyttäytymisestä aletaan heti marista. Yleensähän yllättävät glitchit tuo pelaamiseen vain ylimääräistä viihdykettä! :lol: Niitä seurataan mielenkiinnolla, otetaan video tai screencappi ja raportoidaan sitten aiheesta nettiin. Hitto, nuorempana oli tapana oikein keksiä uskomattomia tarinoita jostain tutusta ja puhkipelatusta Super Mario Brosista.  :lol:   

Animaatio:
Enpä ole aikoihin nähnyt yhessä elokuvassa noin paljon "objekteja" ja kaikkea kivaa pikkusälää. Aivan meinasi hengästyttää! Ei välttämättä vain hyvä juttu. Tätä olisi kyllä hauska kattoo frame-by-frame yksityiskohtien takia. Mutta huomaanko, että perushyvästä tietokoneanimaatiosta on vaikee keksiä mitään erityistä sanottavaa. Tykkäsin lopputekstien pikselihahmoista.

Äänimaailma:
Öh. Onnistuneen peli-inspiroitunutta?

Loppuarvosana:
Yritän miettiä, että onko tässä nyt maailman ensimmäinen hyvä pelielokuva. Hmm, mahdollisesti. Arcade ja pelihahmot yleisesti toimi paljon paremmin elokuvassa kuin yksikään yritys muuntaa jotain tiettyä peliä elokuvaksi. Mutta olinko erityisen vaikuttunut ja katsoisinko uudestaan? No jaa, Ralfin ja Vanelopen suhteessa ja hylkiötarinassa oli kivasti perinteistä Disney-magiaa, mutta en kokenut samaa liikuttumista kuin esim. toissapäiväisen Boltin kanssa. Annetaan arvosanaksi viihdyttävän kertakatselukokemuksen kahdeksan miinus.
« Viimeksi muokattu: Maanantai 6. Toukokuuta, 2013 klo 12.40.49 kirjoittanut Snowdance »

Poissa Jane

  • *
  • Viestejä: 398
  • Karma: 18
    • Profiili
Re: Nyt teattereissa: Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
« Vastaus #113 : Sunnuntai 5. Toukokuuta, 2013 klo 20.14.46 »
Nämä kuvat suomijulkaisuiden kansista löytyi gigantin ja cittarin sivuilta, klassikkonumerointi näkyy olevan :-).





« Viimeksi muokattu: Sunnuntai 5. Toukokuuta, 2013 klo 20.19.54 kirjoittanut Jane »

Poissa smaxx

  • ****
  • Viestejä: 831
  • Karma: 38
    • Profiili
Re: DKK #51 Räyhä-Ralf (2012)
« Vastaus #114 : Tiistai 4. Kesäkuuta, 2013 klo 19.40.11 »
Katsoin tämän nyt DVD:ltä, videotykiltä, ja kahden illan aikana.

Lähtökohdat:
Kasibittisiä pelejä on tullut aikoinaan pelattua ja itsekin koodattua todella paljon. Donkey Kongit ja Pac Manit, ja miljoona muuta 2D peliä on mun DNA:ta. Joten lähtökohtaisesti tämä on mulle tehty elokuva.

Tarina ja hahmot:
No, tarina ja tarina  :-) Tämä on tämmönen konseptielokuva, mitäs jos pelihahmot eläisikin, niinkuin lelut kun kukaan ei huomaa. Hyvä kikka päästä animoimaan klassisia pelihahmoja ja erilaisia pelimaailmoja. Enemmän tässä onkin kyse hahmoista ja pelimaailmojen elävöittämisestä.

Ralffin ja muiden kasibittisten 2D maailmojen 'oikeasta' maailmasta kuvatut jutut oli musta tosi hauskoja. Eihän tässä sinänsä mitään järkeä ole : Miksi vanhemmat ja alkeellisemmat pelit näyttävät sen jonkun taikaikkunan läpi karkeammalta grafiikalta ? Ja monta muuta hölmöyttä, jotka voi unohtaa saman tien, niitä vaan on. Pääasia että päästään tekemään tietystä lähtökohdasta alkaen elokuvaa.

Samoin ihan kiva oli se uudempi räiskintämaailma. Mutta harmi että melkein koko elokuva oltiin sitten siinä ällössä karkkimaailmassa. Ja se Nelli oli aika plääh. Ralffista ja Felixistä, ja siitä Action pimusta tykkäsin. Action Pimun ja Felixin romanssi oli hauska. Ei sillä, Mario Kart -tyyppiset pelit on aina hauskoja, mutta tämä oli vähän liian tyttömäinen mun makuun.

Animaatio:

Hieno.

Äänimaailma:
Mainio.

Loppuarvosana:

Paha, paha sanoa. Tykkäsin, pysyin hereillä, homma kiinnosti. Pitää varmaan katsoa uudelleen ennen kuin pystyy sanomaan. Ei tämä ole läheskään yhtä hyvä kuin Tangled tai Prinsessa ja Sammakko, sanotaan nyt varovaisesti vaikka 7 1/2.

Poissa santtu

  • ***
  • Viestejä: 713
  • Karma: 10
    • Profiili
Re: DKK #51 Räyhä-Ralf (2012)
« Vastaus #115 : Sunnuntai 9. Kesäkuuta, 2013 klo 17.00.30 »
Viimein tuli katsastettua tämä Disney-uutuus(?), englanninkielisellä puheella suomitekstein. Ihan mukavaa jet lag-katseltavaa. Tarina eteni mukavan vauhdikkaasti, hahmot hauskoja ja hyvin tehtyjä (siis persoonallisuus-puolella) ja animaatiojälki nyt oli tietokoneella tehdyn hyvää. Juoni oli viihdyttävä ja ihan kekseliäs, ei nyt ehkä nerokas, mutta hauska ja sopivan outo mun makuuni. Värimaailma oli leffassa aivan huikea, kuten karkki- ja tietokonepelimaailmoihin sopiikin. Ainoa mikä minua tässä leffassa häiritsi, oli Karkkikuningas (vai mikä sen nimi nyt olikaan) - minusta melkoinen kopio puhetta ja ulkomuotoa myöten "Liisa ihmemaassa"-leffan Hullusta hatuntekijästä. Jos kopiointi oli tarkoituksellista, niin olisi voinut tehdä sitten oikein kunnon viittauksen alkup. hahmoon. Nyt jäi vähän hullu olo, että eikö tekijät todellakaan huomanneet että käytiin lainaamassa aika ronskisti toista jo tehtyä hahmoa? En usko etteivät huomanneet. Noh, niin tai näin, viihdyttävä leffa kaiken kaikkiaan, jonka katsoo mielellään uudelleenkin.

Poissa maitorahka

  • **
  • Viestejä: 501
  • Karma: 41
    • Profiili
Re: DKK #51 Räyhä-Ralf (2012)
« Vastaus #116 : Maanantai 7. Lokakuuta, 2013 klo 08.34.20 »
Suosittelujen innoittamana katselin lopulta minäkin Disneyn 51. klassikon Räyhä Ralfin.
Olin positiivisesti yllättänyt elokuvasta, sehän olikin todella onnistunut! Pelkäsin väkinäistä huumoria ja päätöntä kohellusta, mutta kumpaakaan ei tullut vastaan.

Katselin elokuvan blu-rayltä alkuperäisin äänin ja suomitekstein. Minulla ei ole minkäänlaista pelaajataustaa, ainoastaan Simsiä pelasin jonkin aikaa vuonna keppi ja kivi. Kaikki muu konsoli/tietokonepelitietouteni perustuu veljeni pelaamisen vierestä seuraamiseen. Tunnistan toki kaikkien kuuluisimmat hahmot, kuten Sonicin, pelaamattomuudestani huolimatta.

Kiinnitin heti huomiota siihen, miten hauskasti hahmojen liikkeet oli animoitu. Pikselihahmot liikkuivat nykäyksittäin, mutta onneksi Ralphin annettiin liikehtiä normaalisti –olisi voinut olla hiukan rasittavaa katsoa koko elokuvan ajan nykivää ja rajoittunutta elehtimistä.
Animaatio oli muutenkin karkkia silmille: ruudulla vilisi yksityiskohtia sellainen määrä, että tuskin huomasin ensimmäisellä katselukerralla puoliakaan.

Juoni oli parempi kuin osasin odottaa eikä Nelli ärsyttänyt lainkaan niin paljon kuin mihin olin varautunut. Karkkikunkku oli oikeastaan häiritsevämpi häröilyineen.
Suosikkihahmoni oli ehdottomasti Hero’s Duty-räiskintäpelin kovistypykkä Calhoun. Minusta hahmo oli todella virkistävän erilainen, vaikka mieleen hetkeksi tulikin Aarreplaneetan kissankorvainen kapteeni Amelia. Mutta toisin kuin Aarreplaneetan kapteeni, Calhounin hahmo piti sisällään kivasti itseironiaa eikä kovistelusta tullut samalla tavalla päälleliimatun ja väkinäisen oloista kuin Amelian tapauksessa.

Toki myös Ralphin ja Nellin hylkiötausta oli koskettava samaistuttavuudessaan.

Yllätyin, että Nellin kilpa-ajoharjoittelukohtauksessa oli käytetty Rihannan biisiä ”Shut Up and Drive”. Näin vuonna 2013 katsottuna se oli ihan hauska valinta, mutta kestääkö tuollainen ratkaisu aikaa?
Onko muuten elokuvan lopputekstikappale ”When Can I See You Again” tehty tätä elokuvaa varten vai onko se OwlCity:n aikaisempaa tuotantoa, joka vain on valittu klassikon loppubiisiksi?

Minua ei ole kovin helppo saada nauramaan ääneen elokuvissa, mutta tämä Disneyn klassikko onnistui siinä. Yllätyksekseni nauroin ääneen kohtaukselle, jossa karamellinauhat hymisevät Felixin ja Calhounin ympärillä muodostaen sydämen. Siinä oli jotain sarkastisen hupaisaa.  :lol:
Myös ”timanttinen typykkä”-takauma jaksoi huvittaa minua sekä pahisten terapiapiirin S*atana (jostain syystä se Raphin ”Thanks, Satan.” nauratti minua).
Nellin ja Ralphin pieru/haisuli-vitsit eivät sen sijaan hymyilyttäneet, mutta vessalausahdukset viehättävät ehkä enemmän lapsiyleisöä ja kuuluivat Nellin hahmon ”ärsyttävä pentu”-persoonaan.

Ja enpä olisi uskonut, että silmiini kihoavat kyyneleet videopeliteemaisesta animaatiosta, mutta niinpä vain minua alkoi itkettää loppupuolen kohtaus, jossa Ralp uhrautuu hyppäämällä kohti Colavuorta ja luo viimeisen silmäyksen Nellin tekemään ”You’re My Hero”-piparimitaliin.

Olin siis erittäin iloisesti yllättänyt elokuvan annista! Vaihtelevaa, virkistävää ja hyvin rakennettuja hahmoja. Annan arvosanaksi 8 ½.
« Viimeksi muokattu: Lauantai 9. Marraskuuta, 2013 klo 09.57.49 kirjoittanut maitorahka »

Poissa blowupzombie

  • K-18
  • ****
  • Viestejä: 828
  • Karma: 12
    • Profiili
Re: DKK #51 Räyhä-Ralf (2012)
« Vastaus #117 : Tiistai 15. Huhtikuuta, 2014 klo 20.24.31 »
Olen tosiaan pudonnut näistä uusimmista Disneysta ihan ulkopuolelle, mutta yritän nyt pikkuhiljaa kuroa kiinni.

Katsoin Räyhä-Ralfin itse asiassa eilen luettuani Taikalinnan arvostelu-osioista hehkutusta tämän tiimoilta. Samu Sirkan Joulutervehdyksessä näytetyn pienen pilkahduksen näin ja silloin olin aika syvän järkyttynyt. En yhtään tiennyt, mistä kammottavasta uutuudesta ja hirvittävistä vinkuvista dubeista nyt on oikein kyse ja hautasin samalla koko elokuvan alitajuntani alimpiin syövereihin - tätä siivitti tuskastunut parahdus: "Ei ole totta, että Disney on vajonnut noin alas..."

Mutta, mutta.

Otettuani nyt viimein selvää, mistä koko elokuvassa on edes kysymys ja katsottuani elokuvan kokonaisuudessaan, alkuperäisellä kielellä tosin, ajatukseni ovat kuitenkin liedentyneet merkittävästi.

Minusta oli ihan kiva ja freesi idea sellaisenaan Disneyn ottaa tehtäväkseen peliskeneen liittyvä teema. Itse iloitsin erityisesti kaikista Sonic the Hedgehog -viittauksista ja Anonyymien Pahisten kokous sai sydämeni sykkimään. Idea oli minusta hurmaava! Ylipäätään alku antoi odottaa aika paljon, vaikka odotuksia minulla ei alun perin ollutkaan.

Tunnelma kuitenkin lässähti. En tiedä, johtuuko se kuitenkin siitä, että olen kyllästynyt joidenkin Disneyn tarinoiden suoraviivaisuuteen, välillä ärsyttävän ja naiivin voimakkaisiin vastakkainasetteluihin, jotka tekevät niistä jopa hieman banaaleita, vai mistä on kysymys. Räyhä-Ralfissa nautinkin eniten herkullisista yksityiskohdista kokonaisuuden sijaan. Esimerkiksi 8-bittisistä pelikuvauksista, Candy Rush-maailman karkkikavalkaadeista, mainitusta Pahisten voimautumiskerhosta.

Muutama yhteiskunnallisesti relevantti aihe kuitenkin nousi myös esille: Toinen oli niiden pelihahmojen joutuminen kerjuulle, jotka eivät olleet "tuottaneet tarpeeksi" ja koko Arcade-hallin tietty kapitalistinen eetos ja jokaisen yksittäisen pelin henkilöihin istutettu pelottava ajatus siitä, että "ellemme anna koko ajan parastamme ja ylikin, pidä konsensusta yllä, me joudumme samaan asemaan noiden kerjäläisten kanssa". Epäilen, että Disney olisi tarkoituksellisesti hakenut tällaista asetelmaa, mutta yhteiskuntakriittisesti tarkasteltuna nämä vibat olivat hyvin voimakkaat.

Toinen oli Vanellopen tekemä loppuratkaisu - ei mitään yksisilmäistä diktatuuria vaan demokratia, joka takaisi oikeuksia ja vapauksia kaikille. Erityisesti yllä olevan kanssa tarkasteltuna eetos hieman haiskahtaa... Millaista "demokratiaa" Yhdysvallat/länsimaat yleensä ovatkaan tarjoilemassa mielestään "alikehittyneille" maille ja millaisin keinoin sitä toteutetaan?
I give myself a very good advice. But...

Poissa Pocahontaslove96

  • *
  • Viestejä: 70
  • Karma: 7
    • Profiili
Vs: DKK #51 Räyhä-Ralf (2012)
« Vastaus #118 : Torstai 19. Kesäkuuta, 2014 klo 21.30.53 »
Ostin Prismasta "Räyhä-Ralfin". Katsoin elokuvan nyt aivan ensinmäistä kertaa ja tässä on vähän kometteja siitä.


Räyhä-Ralf alkaa hiukan kliseästi, vähän Rottatouille-tyylillä. Ralf toimii kertojana ja esittelee elämäänsä ja maailmaansa. Ralf on pelinsä pahis, vaikka haluaisi olla hyvis. Ralf päättää todistaa olevansa hyvä ja hän päättää hankkia mitallin. Niinpä Ralf lähtee seikkailemaan videopelien omaan maailmaan.

Elokuvan hahmot ovat ihan sympaattisia ja suloisia. Ralfin lisäksi Nelli Karamelli on todella hyvä hahmo. Hän on hauska, suloinen ja sympaattinen. Nelli-Karamelli muistuttaa todella paljon, jotain toista Disney/Pixar hahmoa, jota en nyt saa päähän. Muista hahmoista ei kerennyt edes syntyä mitään mielipiteitä.

Juonellisesti elokuva on hyvin kliseä. Koko elokuvan idea on vähän kopioitu Toys Storysta. Kun Toys Storyssa lelut elävät omaa elämää ihmisten tietämättä, tässä on kyse videopelien hahmoista. Ainoastaan elokuvan idea ei muistuta Toys Storyjea, vaan myös tarina. Elokuvassa hoetaan monesti, kuinka moni peli on lopetettu, syrjäytetty jne, koska ovat liian vanhoja tai huonoja. Toys Storyssa surraan, kuinka aika ajaa monen lelun ohi ja moni vanha lelu heitetään pois. Tämä sama idea toistuu myös Autoissa. Tarina on kaikesta kliseisyydestään huolimatta ihan koskettava ja toimiva.

Musiikillisesti elokuva ei loista. Musiikista ei jäänyt oikeastaan mitään mieleen.

Animaatio elokuvassa on erikoista. Hahmoihin on käytetty hyvin erillaista animaatiota, koska heidät on yritetty saada näyttämään videopelihahmoilta eri aikakausilta. Pelimaailman animaatio on hyvin mielenkiintoista, värikästä ja kirkasta. Miljöö on tosiaan todella erillainen, kun muissa Disney klassikoissa ja pelien hauska maailma jäi mieleen. Kekseliäs miljöö olikin ehkä elokuvan paras puoli.

Odotin elokuvan olevan samaa tasoa, kuin "Riemukas Robinsonin Perhe". Olin väärässä, elokuva oli hieman parempi, kuin tuo elokuva (mistä en pidä melkein ollenkaan). Oikeastaan elokuva ylsi suunilleen sinne tasolle, missä "Bolt" on. Räyhä-Ralf ei ole huono elokuva, mutta jää kyllä kauas Disney klassikoiden kärjestä.

Arvosana: 7- / 10
Käynkö virtaan rauhaisaan perinteitä vaalimaan?